Ilmeisesti tulen kirjoittamaan tähän blogiin paitsi draamoista myös kirjoista. Luin nimittäin niin kiinnostavan korealaisen kirjan, että olisi häpeä jättää se mainitsematta.
Memoirs of a Korean Queen on lady Hongin eli lady Hyegyeongin (1735–1815) muistelmiin pohjautuva teos, jossa hän kertoo elämästään kruununprinssin puolisona ja tulevan kuninkaan äitinä 1700-luvun Koreassa, Joseon-dynastian aikaan. Memoirs of a Korean Queen sisältää muistelmien kolme ensimmäistä lukua, jotka keskittyvät ensisijaisesti Lady Hongin aviomiehen kruununprinssi Sadon (1735–1762) lyhyeksi jääneen ja traagisen elämän kuvaukseen.
Kun lady Hong kirjoitti muistelmansa 1700- ja 1800-luvun taitteessa, oli kirjoittamiseen tärkeä syy: hän halusi pojanpoikansa kuningas Sunjon tietävän totuuden prinssi Sadon kuolemaan johtaneista tapahtumista, joista liikkui paljon väärää tietoa ja juoruja. Monet muun muassa uskoivat, että Sadon surman taustalla vaikuttivat poliittiset syyt.
Lady Hong oli vahvasti sitä mieltä, että kruununprinssi kärsi jo lapsuudessa alkaneista ja ajan kuluessa yhä vakavammaksi käyneistä mielenterveysongelmista, jotka osittain juonsivat juurensa Sadon ja tämän isän kuningas Yeongjon huonosta suhteesta. Lady Hong kuvailee, kuinka kuningas Yeongjolla oli lastensa joukossa selviä suosikkeja – ja niitä, joita kohtaan hänellä oli vain negatiivisia tunteita. Prinssi Sadosta hän piti kaikkein vähiten ja kohteli tätä pienestä pitäen kylmästi ja vihamielisesti ja nolasi tämän usein muiden edessä. Koska kuningas oli loukkaamaton, ei kukaan voinut arvostella ääneen hänen käytöstään.
Kruununprinssi yritti voittaa isänsä rakkauden, muttei onnistunut siinä. Hän alkoi pelätä kuningasta silmittömästi ja kärsiä erilaisista, vuosi vuodelta pahenevista käytöshäiriöistä. Koska Sado hyytyi aina isänsä seurassa täydellisesti, kuningas päätteli, ettei poika kunnioittanut tätä kuten vanhempia tulee kunnioittaa. Seurauksena oli alati paheneva noidankehä.
Kun prinssi Sadon sairaus paheni, hän alkoi purkaa negatiivisia tunteitaan ja ahdistustaan ympärillään oleviin ihmisiin. Sado käytti hovinaisia ja mahdollisesti myös sisartaan seksuaalisesti hyväksi sekä tappoi raivopäissään lukemattomia eunukkeja ja muita lähellään eläviä. Hänellä oli omituisia pakkomielteitä pukeutumisen suhteen, ja viimeisinä elinvuosinaan hän näki ihmisiä, joita kukaan muu ei voinut havaita.
Kruununprinssinä Sado oli niin korkealla Joseonin hierarkiassa, ettei juuri kenelläkään ollut mahdollisuutta puuttua hänen tekoihinsa. Kaikki alistuivat ja toivoivat selviävänsä hengissä. Kesällä 1762 tilanne oli kuitenkin käynyt niin pahaksi, että Sadon äiti Jeong-bin eli lady Seonhui menetti toivonsa ja pyysi kuningas Yeongjoa ottamaan poikansa hengiltä. Kuningas sulki Sadon riisiarkkuun, jonne tämä reilua viikkoa myöhemmin menehtyi.
On hirvittävän surullista lukea prinssi Sadon ja kuningas Yeongjon ristiriidoista ja helppo uskoa lady Hongin tulkinta siitä, että isän ja pojan vaikea suhde lietsoi Sadon pahaa oloa ja tämän sairautta. Toisaalta näin jälkikäteen on mahdotonta tietää, millä tavalla tasapainoisempi perhe-elämä olisi vaikuttanut prinssi Sadoon ja olisiko tauti puhjennut siitä huolimatta.
Lady Hongin muistelmat ovat arvokas historiallinen dokumentti Korean kuninkaallisten elämästä ja erityisesti kruununprinssi Sadon kuolemaan johtaneista tapahtumista, joista ei ole saatavilla virallisia tietoja. Prinssin kuolemaa koskevat merkinnät poistettiin kuninkaallisen sihteeristön päiväkirjasta Sadon ja lady Hongin pojan kuningas Jeongjon määräyksestä. Muistelmat tarjoavat myös harvinaista naisnäkökulmaa Joseon-dynastian ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti