Capital Scandal

Eletään 1930-lukua, japanilaismiehityksen aikaa. Seon U-wan (Kang Ji-hwan, 강지환) on hulttiomainen toimittaja ja naistennaurattaja, joka päätyy lyömään kollegoidensa kanssa vetoa siitä, että saa narrattua kaupungin vanhanaikaisimman neidon, kirjakauppaa pitävän Na Yeo-kyeongin (Han Ji-min, 한지민) pauloihinsa. U-wanin entinen ystävä, Lee Su-hyeon (Ryu Jin, 류진), joka useita vuosia aikaisemmin petti U-wanin veljen ja aiheutti tämän kuoleman, työskentelee tätä nykyä japanilaispoliisin palveluksessa. Cha Song-ju (Han Go-eun, 한고은) on puolestaan kuuluisa kaunotar ja gisaeng – ja kaikessa hiljaisuudessa myös vapaustaistelija. Kun nelikon tiet kohtaavat Gyeongseongissa (eli Seoulissa), on odotettavissa väistämättä niin vihaa, rakkautta kuin ystävyyssuhteitakin.

Capital Scandal eli Scandal in Old Seoul (경성 스캔들) on vuonna 2007 ilmestynyt 16-jaksoinen draamasarja, joka keskittyy enimmäkseen kuvaamaan neljän päähenkilön kasvua ja heidän välistensä suhteiden kehittymistä. Toisaalta myös velvollisuudentunto ja isänmaallisuus ovat sarjan keskeisiä teemoja.

Vaikka pidinkin sarjan vahvoista naispäähenkilöistä ja siitä, miten siinä käsiteltiin ystävyyttä, ei draama jostain syystä missään vaiheessa oikein onnistunut tempaisemaan minua mukaansa, ja harkitsin sen kesken jättämistä useampaan otteeseen. Osittain tämä johtuu siitä, että Capital Scandal on jokseenkin sillisalaattimainen sekoitus komediaa, romantiikkaa, melodraamaa ja toimintaa. Selkeys ja yhtenäinen tyyli puuttuvat. En myöskään osaa arvostaa ”koomisia” sivuhenkilöitä (U-wanin toimittajakollegat ja poliisipäällikön vaimo), joiden ainoa tarkoitus on tuoda sarjaan aivotonta huumoria.

Toisaalta häiritsevää on se, että vaikka draama sijoittuukin japanilaismiehityksen aikaan ja vaikka vapaustaistelijoilla on siinä keskeinen rooli, tuntuvat historialliset puitteet kulissimaisilta. Mikäli katsoja ei tunne Korean synkkää historiaa ja väestön ankeaa asemaa miehittäjien kynsissä, ei Capital Scandal myöskään onnistu kovin ansiokkaasti sitä avaamaan. Niille, joita aikakausi kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Gaksitalia, joka muutenkin on Capital Scandalia huomattavasti tasokkaampi draama.

Maissitee

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla korealaisen maissiteen valmistamista, ja kun tänään löysin Hakaniemen kiinalaisesta ruokakaupasta pussin teekäyttöön tarkoitettuja maissinjyviä, tuli oivallinen tilaisuus kokeilla.

Korealaisia maissiteen jyviä.

Oksusucha (옥수수차) eli maissitee on suosittu korealainen juoma. Nimestään huolimatta oksusucha ei sisällä teetä, vaan se valmistetaan keittämällä paahdettuja maissinjyviä runsaassa vedessä. Kun neste on muuttunut kullanruskeaksi ja saanut riittävästi makua jyvistä, se kaadetaan siivilän läpi kannuun. Oksusucha on valmista nautittavaksi joko heti tai myöhemmin, sillä mietoa, aavistuksen makeahkoa juomaa voi hörppiä kuumana, huoneenlämpöisenä tai vaikkapa kylmänä jääpalojen kera. Maissiteen hengenheimolaisiin kuuluu muun muassa boricha (보리차) eli ohratee.

Jyvät porisemassa kattilassa.

 

Kun avasin teepakkauksen, huomasin heti, että maissinjyvät tuoksuvat hämmentävän paljon poksautetulta popcornilta. Myös valmiissa juomassa erottuu selkeä popcornin haju ja maku. Maissitee eroaa niin paljon mustasta teestä, jota yleensä juon, että menee varmaankin jonkin aikaa totutella sen makuun. (Lisäksi popcornin juominen tuntuu jollain tavalla erittäin kummalliselta.) Ensimmäisen kokeilun perusteella täytyy kuitenkin todeta, ettei oksusucha ainakaan pahaa ole, jos ei nyt suoranaisesti hyvääkään. Teelusikallinen hunajaa sitä paitsi tekee sille ihmeitä.

Lasillinen valmista maissiteetä!

The Greatest Love

Gu Ae-jeong (Kong Hyo-jin, 공효진) on entinen tyttöbändin laulaja, nykyinen D-luokan tähti, joka koettaa raapia elannon itselleen, veljelleen, veljenpojalleen ja isälleen tekemällä vähäpätöisiä rooleja kaikissa niissä tv-ohjelmissa, joihin hänet suinkin huolitaan. Ae-jeongin tulevaisuudennäkymät eivät näytä erityisen valoisilta, sillä hänen maineensa on ryvettynyt menneissä skandaaleissa.

Ae-jeongin elämä saa uudenlaista (=romanttista) sisältöä, kun hän tutustuu kahteen täysin erilaiseen mieheen. Itsekeskeinen ja lapsellinen Dok Go-jin (Cha Seung-won, 차승원) on näyttelijä, jota koko kansakunta rakastaa. Turvallinen ja luotettava Yun Pil-ju (Yoon Kye-sang, 윤계상) on puolestaan hiukan nörtähtävä kiinalaisen lääketieteen lääkäri. Hänkin joutuu showbisneksen pyöritykseen lupauduttuaan mukaan Couple Making -realitysarjaan – jossa Ae-jeong on yksi rikasta poikamieslääkäriä tavoittelevista julkkisneitokaisista.

Vuonna 2011 ilmestynyt The Greatest Love tai Best Love (최고의 사랑) on 16-jaksoinen romanttinen komedia, joka kertoo julkkisten rakkauselämästä. Draama yllättää positiivisesti olemalla paitsi romanttinen myös hauska, toisin kuin monet muut saman genren korealaiset sarjat.

Draaman huumori sortuu välillä mauttomuuksien puolelle tai ampuu yli, mutta enimmäkseen sen sävy on nautittavalla tavalla absurdi. Erityisesti Dok Go-jinin ristiriitaista persoonaa on käsitelty herkullisen humoristisella tavalla. Toisaalta hän antaa itsestään leuhkan ja omahyväisen vaikutelman, mutta toisaalta herkkyys paistaa läpi. Hän muun muassa tutustuu Ae-jeongin 7-vuotiaaseen veljenpoikaan Gu Hyeong-Kyuhin (Yang Han-yol, 양한열), ja näiden kahden supersankarin (Superman ja Iron Man) välille muodostuu hellyttävä ystävyyssuhde.

Kepeästä ensivaikutelmastaan huolimatta draama käsittelee myös vakavampia aiheita, kuten julkisuuskuvan säilyttämistä ja tahriintumista. Olen saanut sellaisen käsityksen, että Etelä-Koreassa julkkikset joutuvat vahtimaan mainettaan paljon tarkemmin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. D-luokan julkkiksen kanssa seurustelu ja muut skandaalit ja ”skandaalit” voivat vahingoittaa rakastettujen julkimoiden mainetta vakavasti ja pysyvästi.

The Greatest Love on toimiva paketti, joka pysyy hyvin kasassa aivan loppumetreille saakka. Vaikka lopussa onkin jonkin verran rakenteellisia (mutta ei niinkään juonellisia) ratkaisuja, jotka heikentävät katsomisnautintoa, voin silti julistaa draaman yhdeksi suosikeistani tässä genressä. Aivan erityisesti nautin siitä, ettei sarjassa ole loputtomiin pitkitettyä angstia, pahansuopia kolmansia pyöriä eikä piinallisia anoppeja, joihin olen ehtinyt pahemman kerran kyllästyä. (Eräitä muita usein nähtyjä kliseitä kyllä löytyy.)

Sarjassa viljellään viittauksia sekä viihdemaailmaan että draaman käsikirjoittaneiden Hongin siskosten aikaisempiin tuotoksiin. Koska viittaukset voivat helposti jäädä katsojalta huomaamatta, suosittelen seuraamaan sarjan rinnalla maanmainion Dramabeans-blogin juonikuvauksia. Niiden avulla kokonaisuudesta saa paljon enemmän irti.

Lepää rauhassa, DramaCrazy

Aasialaisten draamojen aarreaitta DramaCrazy on yllättäen päättänyt lopettaa toimintansa. Käytännössä sivusto on jo suljettu. Päätös herättää haikeita tunteita – ja lievää paniikkia, sillä se tarkoittaa, että kdraamankatsomismahdollisuuteni ovat yhtäkkiä kutistuneet puoleen aikaisemmasta.

DramaCrazy ja GoodDrama ovat ne kaksi sivustoa, joilta olen tottunut päivittäisen kdraama-annokseni nauttimaan. Toisin kuin monilla muilla korealaisille draamoille omistautuneilla sivustoilla, näillä kahdella voi videoita katsoa myös Euroopasta ja ilman monimutkaisia kommervenkkejä. Koska kummankin sivuston videostreameissa on usein ollut kaikenlaista pientä teknistä häikkää, on ongelmatilanteissa voinut kätevästi siirtyä naapurin puolelle jatkamaan draaman tuijottamista. Enää tällaista mahdollisuutta ei ole.

Täytynee ryhtyä aktiivisesti tutkimaan, löytyisikö DramaCrazylle jostain kelvollista korvaajaa.

Hometown Legends

Hometown Legends tai Korean Ghost Stories (전설의고향) on vuonna 2008 ilmestynyt draamasarja, joka koostuu Joseon-dynastian ajalle sijoittuvista kummitusjutuista. Rakenteeltaan Hometown Legends muistuttaa ehkä eniten novelliantologiaa, sillä jokainen sen kahdeksasta jaksosta on oma, itsenäinen tarinansa. Jaksoja sitovat toisiinsa sarjan keskeiset teemat: yliluonnolliset olennot, traagiset ihmiskohtalot ja ihmisluonnon kaksijakoisuus. Joka tarinassa on oma näyttelijäkaartinsa, ja näyttelijöiden joukossa on paljon muista korealaisista televisiodraamoista tuttuja kasvoja.

Vaikka sarjan tarinat ovatkin kummitusjuttuja ja osa niistä paikoitellen melko karmivia, ei Hometown Legends kuitenkaan edusta erityisen hyytävää kauhua. Yksi jaksoista on puhtaan humoristinen ja parissa on dekkarin piirteitä.

Vaikka draamassa nähdään myös gumihoja ja jonkin sortin kuolemanjumalia tai viikatemiehiä, ovat väkivaltaisesti kuolleiden haamut  kuitenkin yleisimpiä sarjan yliluonnollisista olennoista. Kummittelu ja kostonhalu ovat yleensä seurausta siitä kammottavasta kohtelusta, jota aaveparka on vielä elossa ollessaan – tai kuollessaan – joutunut ihmisten käsissä kokemaan. Kenties juuri siitä johtuen sarjan kummajaiset ovat pääsääntöisesti pikemminkin surullisia kuin pelottavia hahmoja, ja heidän tekemänsä julmat teot tuntuvat oikeutetuilta.

Ymmärtääkseni tarinat eivät ole historialliselta ajalta periytyviä kertomuksia, mutta osa niistä on saanut vaikutteita vanhoista korelaisista kansantaruista. Lisäksi tarinat kuvaavat kiinnostavalla tavalla Joseon-dynastian aikaista yhteiskuntaa. Kummitusten sukupuoli- ja yhteiskuntaluokkajakauma esimerkiksi osoittaa, miten naiset ja muut yhteiskunnan vähäosaiset olivat alttiimpia joutumaan julmien henkirikosten uhreiksi.

Hometown Legendsin suurin ongelma on sen epätasaisuus. Osa tarinoista on hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja kokonaisuuksia. Osa ei kuitenkaan pysy riittävän tiiviisti kasassa, vaan juoni hajoaa käsiin viimeisten viidentoista minuutin aikana. Joissain jaksoissa ihmisten pahuutta ja aaveiden kärsimyksiä on kuvattu niin alleviivatusti, että sävy alkaa tuntua saarnaavalta.

Oma suosikkini ”Young Lord Ogu” (viides jakso) muodostaa eheämmän ja harkitumman kokonaisuuden kuin muut tarinat. Se kertoo nuoresta miehestä, jolla on eksorsistin taitoja ja  kylästä, jonka vieressä olevassa vesistössä väijyy kostonhimoisia aaveita.

Myös ”Gumiho” (ensimmäinen jakso) teki minuun vaikutuksen. Se on karmiva tarina perheestä, jossa jokin on pahasti vialla. Gumiho on mukaansatempaava ja sen juoni hyvin suunniteltu, mutta lopussa ote herpaantuu.

”Loose Woman” (kahdeksas jakso) ansaitsee myös kunniamaininnan. Se on surullinen tarina vastavihitystä vaimosta, joka kaapataan Kiinaan. Vaikka nainen onnistuukin pakenemaan kaappaajilta, ei se pelasta häntä omiensa halveksunnalta. Loose Woman kertoo koskettavalla tavalla naisten asemasta Joseon-dynastian aikana, mutta sen loppu on vähän turhan fiilistelevä.