Slingshotin lajityyppiä ei ole ihan helppo määrittää. Trilleri ja toiminta osunevat lähimmäksi oikeaa, vaikkei draama olekaan piinaavan jännittävä tai erityisen toiminnallinen. Se, ettei sarjassa ole juurikaan monille action-pätkille tyypillisiä mätkintä-, ammuskelu- ja takaa-ajokohtauksia, on mielestäni ainoastaan positiivista. Puhdas toimintamättö ei kykene ylläpitämään mielenkiintoani ja vireystilaani kovin pitkään, joten pidän mieluisana sitä, että draama antaa runsaasti tilaa keskeisten henkilöiden mielenmaiseman kuvaukselle.
Draaman kirjaimellinen nimi tarkoittaa miehen tarinaa, ja sarja on nimelleen uskollinen. Tosin keskiöön nousevia herroja ei ole vain yhtä, vaan kaksi, ja he ovat monissa asioissa toistensa vastakohdat. Kim Shin (Park Yong-ha, 박용하) on rehellinen ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen tyyppi, joskin päämäärätön ja laiska. Chae Do-woo (Kim Kang-woo, 김강우) puolestaan on on viileä, hillitynhallittu psykopaatti, jota hänen oma perheensäkin pelkää. Hänen itsekäs omaneduntavoittelunsa on turmiollista kaikille hänen tielleen joutuville.
Yksi Do-woon juonien vuoksi taloudelliseen ahdinkoon sortuvista on Kim Shinin veli, jonka ratkaisu epätoivoisessa tilanteessa on itsemurha. Veljen kuoleman myötä Kim Shin saa viimeinkin elämälleen tavoitteen ja päämäärän: koston. Slingshot ole kuitenkaan mikään tavanomainen kostodraama, vaan käsittelee lukuisia muitakin teemoja. Myös päähenkilö itse joutuu pohtimaan, onko kostaminen ylipäätään hedelmällistä.
Vaikka päähenkilöiden välinen kamppailu onkin eräänlaista hyvän ja pahan välistä taistelua, ei Slingshot maalaa maailmaa mustavalkoiseksi ja esitä päähenkilöitä absoluuttisen hyvänä ja pahana. Sekä Park Yong-ha että Kim Kang-woo onnistuvat erinomaisesti roolihahmojensa moniulotteisten persoonallisuuksien kuvaamisessa.
Draamassa on mukana myös koko joukko kiinnostavia sivuhenkilöitä, esimerkiksi Do-woon sisar Chae Eun-su (Ahn Mi-na, 안미나). Eun-su on omistanut elämänsä anteeksipyynnöille, joilla hän koettaa sovittaa isänsä ja veljensä pahoja tekoja. Hän on ainoa henkilö, jota kohtaan Do-woo kykenee tuntemaan minkäänlaisia tunteita.
Slingshot on erittäin taitavasti rakennettu ja tasapainoinen kokonaisuus. Sen juoneen on panostettu, ja tarina etenee jouhevasti. Sarja on ihastuttavalla tavalla vaikeasti ennustettava halki kaikkien 20 jakson ja tarjoaa katsojalle riittävästi yllätyksiä. Olen näkevinäni draamassa tiettyä poliittista kantaaottavuutta, joka ei kuitenkaan ole alleviivaavaa.
Erityismaininnan ansaitsee sarjan loppumusiikki, joka kiinnitti huomioni jo ensimmäisen jakson lopussa. Toisen jakson päätyttyä olin täysin myyty. Na Yoon Kwonin (나윤권) Give the World to You (세상을 너에게) on valtavan kaunis kappale, ja se sai minut ajattelemaan, että että vaikka en draamalta mitään muuta saisikaan, niin pelkästään tämän laulun takia sen katsominen ei ole turhaa. Onneksi käteen jäi kuitenkin muutakin kuin Give the World to You; Slingshot on yksi parhaista näkemistäni kdraamoista. Juonen osalta se on kenties paras, mutta tunnetasolla eräät muut ovat osuneet vielä enemmän kohdalleen.
Park Yong-han elämä päättyi oman käden kautta vuonna 2010, ja Slingshot jäi hänen viimeiseksi draamakseen. Kieltämättä tieto miehen surullisesta päätöksestä vaikutti jollain tavalla katselukokemukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti