Jos sageukit eivät olisi niin julmetun pitkiä, katsoisin niitä paljon enemmän. Joseon-dynastian aikaisesta naislääkäristä kertova draama Dae Jang Geum eli A Jewel in the Palace (대장금, 2003) ehti virua yli vuoden verran ehdottomasti katsottavien draamojen listallani, ennen kuin olin henkisesti valmistautunut tapittamaan sen kaikki 54 jaksoa. Nyt, kun katsomisurakka on viimein ohi, on todettava, että sarjan parasta antia on kurkistus 1500-luvun kuninkaanpalatsin kulissien taakse, gungnyeojen (”palatsinaisten”), eunukkien ja muun palvelusväen sekä tietysti lääkäreiden elämään.
Draaman päähenkilö, kuninkaallinen lääkäri Jang Geum (이영애, Lee Young-ae) pohjautuu oikeaan historialliseen henkilöön, mutta ei missään tapauksessa ole tämän uskollinen kopio, vaan lähes kauttaaltaan fiktiivinen hahmo. Tähän on yksinkertainen syy: vaikka aito Jang Geum onkin mainittu useita kertoja Joseon-dynastian aikakirjoissa vuosien 1515 ja 1544 välillä, ei hänen taustoistaan ja elämästään tiedetä juuri mitään.
Sarjan Jang Geum työskentelee gungnyona kuninkaallisessa keittiössä ennen lääketieteelle antautumistaan. Vaikka ei olekaan luultavaa, että oikea Jang Geum olisi ollut gungnyeo, tarjoaa palatsin herkkujen valmistuksesta vastaava keittiö mielenkiintoiset puitteet sarjan alkupuolelle ja päähenkilön nuoruusvuosille. Se on vahvasti hierarkkinen naisvaltainen yhteisö, jossa nuoret tytöt oppivat ruoanlaiton hienouksia kokeneempien taitajien ohjauksessa. Tiivissä yhteisössä syntyy ystävyyssuhteita, mutta myös elinikäisiä vihollisuuksia. Pinnan alla kuplii niin nepotismia, oman edun tavoittelua kuin politikointiakin.
Kun Jang Geumistä tulee lääkäri, hänen työyhteisönsä muuttuu. Hän joutuu myös aikaisempaa selkeämmin huomaamaan sukupuolensa ja alhaisen asemansa aiheuttamat rajoitteet.
Historiallinen Jang Geum ei ollut ensimmäinen korealainen naislääkäri, vaan erityisesti naisten sairauksia hoitavia uinyeoja (”lääkintänaisia”) oli ollut jo vuodesta 1406 lähtien. Uinyeojen asema yhteiskunnassa oli huomattavasti heikompi kuin mieslääkäreillä, ja Jang Geum on heistä ensimmäinen – ja viimeinen – joka kohosi merkittävään ja arvostettuun kuninkaallisen lääkärin asemaan. Vaikka sarja antaakin yhden selityksen sille, kuinka nainen saattoi päätyä kuningas Jungjongin henkilääkäriksi, eivät historiankirjat valitettavasti kerro, kuinka se oikeasti tapahtui.
Kuten muutkin korealaiset lääkärit tuohon aikaan, uinyeot diagnosoivat tauteja mm. pulssia lukemalla ja hoitivat niitä esimerkiksi rohdoksilla, akupunktiolla ja moksibustiolla. Länsimainen lääketiede alkoi merkittävissä määrin levittyä Koreaan vasta 1800-luvun lopulla, ja ensimmäinen länsimaisen lääkärin koulutuksen saanut korealaisnainen, Ester Pak (Kim Cheom-dong, 1876–1910), valmistui lääkäriksi Yhdysvalloissa vuonna 1900.
Dae Jang Geum on kiinnostava ja nautittavakin draama, mutta sillä on myös runsaasti heikkouksia, jotka saavat jaksomäärän tuntumaan loputtomalta. Vaikka sarja muuten etenee varsin mukavaa vauhtia, on lopun keskeiset käänteet esitetty aivan liian nopeasti. Toisaalta päähenkilö on niin täydellinen ja virheetön, että hän alkaa välillä käydä epätäydellisen katsojan hermoille. Antagonistit puolestaan tuntuvat suurimman osan ajasta kärjistetyn epämiellyttäviltä ja epäinhimillisiltä. Lähes jokaiseen korealaiseen draamaan pakollisena kuuluva rakkaustarina ei oikein jaksa sykähdyttää.
Dae Jang Geumia voinee suositella etenkin korealaisista klassikoista kiinnostuneille. Muille historiallisia draamoja hamuaville suosittelisin kuitenkin sen sijaan loistavaa, traagista The Princess’ Mania.
