Nine: Nine Times Time Travel

Onpa mukavaa, että on joululoma ja aikaa istua koneen ääressä tuijottamassa draamoja aamusta iltaan. Ei kenties kovin terveellistä, mutta taisin loppujen lopuksi katsoa Ninen kahdessa päivässä tai kenties kahdessa ja puolessa. Sarja on mahdollisesti intensiivisin näkemäni: kolmannesta tai neljännestä jaksosta eteenpäin katsoin sitä sydän pamppaillen ja kynsiä nakerrellen, ja illalla maltoin tuskin mennä nukkumaan.

Nine: Nine Times Time Travel (나인: 아홉 번의 시간여행) eli tuttavallisemmin Nine on aikamatkustusdraama, jossa sekoitetaan hyvällä tavalla yhteen scifiä, trilleriä, toimintaa, melodraamaa ja romantiikkaa. Jaksot ovat alle tunnin pituisia, joten 20 jaksoa ei tunnu niin pitkältä kuin miltä se kuulostaa.

Aikamatkustelu on viimeisen parin vuoden aikana ollut erittäin suosittua korealaisissa draamoissa, ja olen itsekin aikaisemmin katsonut kolme viime vuonna ilmestynyttä aikamatkustussarjaa: Queen In-hyeon’s Manin, Faithin ja Rooftop Princen. Nine eroaa näistä muun muassa siinä, ettei matkustaminen tapahdu jonkin kaukaisen historiallisen aikakauden ja nykyajan välillä, vaan salaperäiset suitsukkeet vievät päähenkilön, toimittaja Bak Seon-un (Lee Jin-wook, 이진욱) tasan 20 vuoden takaiseen menneisyyteen, 1990-luvun alkuun, jolloin hän oli itse 18-vuotias (Park Hyung-sik, 박형식).

Aikamatkat tarjoavat Seon-ulle tilaisuuden selvittää isänsä kuolemaan johtaneita epäilyttäviä olosuhteita, koettaa ohjata veljeään paremmille raiteille ja löytää keinon päästä eroon aivokasvaimesta, joka uhkaa tehdä hänestä lopun lähikuukausina. Hyvää tarkoittavalla menneisiin tapahtumiin kajoamisella on kuitenkin kauaskantoisia ja hätkähdyttäviä vaikutuksia perheen ja lähipiirin nykyiseen elämään. Vaikka jotkut arvoitukset ratkeavat ja asiat korjaantuvat, muuttuvat toiset entistä pahemmiksi. Mitä enemmän Seon-u sotkeentuu menneisyyteen, sitä pahemmin tapahtumat riistäytyvät kontrollista.

Ninen ja Queen In-hyeon’s Manin taustalla on sama tuotantotiimi, ja draamoissa onkin nähtävissä monenlaisia yhtäläisyyksiä (mm. puhelinkioskeilla on molemmissa sarjoissa keskeinen rooli). Erojakin on, ja näyttää siltä, että QIHM:n kokemuksista on otettu opiksi, eikä Nine kompastele samalla tavalla aikamatkailun epäjohdonmukaisuuksiin ja epäuskottavuuksiin. Ninessä aikamatkailun lainalaisuudet on ennalta tarkasti määrätty (säännöt eivät tosin ole aivan yksinkertaiset), eikä niistä hankalan paikan tullen onneksi juuri lipsuta. Vastaamattomia kysymyksiä toki jää, mutta se lienee tyypillistä aikamatkustuksesta kertoville tarinoille. Parempi vain, ettei ihan kaikkea selitetä puhki.

Sarjojen keskeisiin eroihin kuuluu myös se, että QIHM:ssä romanssi on huomattavammassa roolissa kuin Ninessä, joka keskittyy enemmän yhden miehen vaiheisiin ja aikamatkustukseen sinänsä. Moni muukin hahmo on tärkeä, mutta kaiken keskiössä on aina Seon-u.

Sarjan parhaita puolia ovat sen nopea rytmi, intensiivisyys, ennalta-arvaamattomuus, älyllisyys, herkkyys ja tarkkaan suunniteltu tarina, joka kantaa alusta loppuun asti. Plussaa on annettava myös useimpien näyttelijöiden suorituksista sekä mies- ja naispääosan esittäjän välisestä kemiasta. Heikompiin puoliin kuuluu ylinäytellyn pahiksen karikatyyrimäisyys. Myös loppu kryptisyydessään ja monitulkintaisuudessaan jäi hieman häiritsemään.

Nine on selkeästi paras näkemistäni aikamatkustussarjoista, sillä sen sisäinen logiikka pelaa ja juoni on koukuttava. Uskaltaisin suositella tätä kenelle tahansa toiminnan, trillerin ja scifin ystävälle. Sarjasta on muuten suunnitteilla Hollywood-uusintafilmatisointi amerikkalaisille markkinoille.