Signal
teki suuren vaikutuksen. Se on selkeästi yksi parhaista näkemistäni
korealaisista draamoista, jos ei jopa kaikkein paras. Sen etuina on
poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu ja oivaltava juoni, taitavat näyttelijät ja
toimiva spefielementti. Romantiikkaa ei tästä sarjasta juuri löydy, joten rakkaudennälkäisille
se ei sovellu. Aikaparadoksien, trillerien ja poliisisarjojen ystäville sitä
voi kyllä mitä lämpimimmin suositella.
Reply 1988 (2015–2016)
Tartuin
kolmanteen Reply-sarjaan varauksella, vaikka olinkin lukenut siitä hehkutusta
netistä. Reply 1994 oli iso pettymys, joten pelkäsin myös Reply 1988:n olevan.
Pitkistä jaksoistaan huolimatta se osoittautui kuitenkin erittäin mainioksi
sarjaksi. Se on kahta edeltäjäänsä perhekeskeisempi, mikä on mielestäni on
onnistunut ratkaisu. Nostalgisointiin Reply 1988 ei tarjonnut samanlaisia
eväitä kuin 1994 ja 1998 – ehkä siksi, etteivät 1980-luvun Suomi ja Korea
muistuta toisiaan yhtä paljon kuin 1990-luvun Suomi ja Korea. Tai sitten olin
vain liian nuori 80-luvulla.
Kill Me, Heal Me (2015)
Kill
Me, Heal Me oli sadas näkemäni korealainen draama! Se oli melko pimeä sarja,
mutta jostain syystä tykkäsin siitä melkoisesti. Hwang Jung-eum oli liian
äänekäs ja jotkin käänteet liian makjangia, jotta niihin voisi suhtautua kovin
vakavasti, mutta Ji-sung teki huippusuorituksen esittäessään miestä, jolla oli
lukuisia eri persoonallisuuksia. Mukavaa romanttista hömppää!
Muita
kelpo draamoja ovat olleet muun muassa: Hello Monster (2015), Splash Splash Love (2015), Oh My Ghostess (2015), Sassy Go Go (2015) ja The City Hall (2009).
Seuraavista puolestaan
suosittelen pysyttelemään etäällä: Descendants of the Sun (2016), Oh My Venus (2015–2016),
She is Wow (2013) ja The Virtual Bride (2015).
