Hometown Legends tai Korean Ghost Stories (전설의고향) on vuonna 2008 ilmestynyt draamasarja, joka koostuu Joseon-dynastian ajalle sijoittuvista kummitusjutuista. Rakenteeltaan Hometown Legends muistuttaa ehkä eniten novelliantologiaa, sillä jokainen sen kahdeksasta jaksosta on oma, itsenäinen tarinansa. Jaksoja sitovat toisiinsa sarjan keskeiset teemat: yliluonnolliset olennot, traagiset ihmiskohtalot ja ihmisluonnon kaksijakoisuus. Joka tarinassa on oma näyttelijäkaartinsa, ja näyttelijöiden joukossa on paljon muista korealaisista televisiodraamoista tuttuja kasvoja.
Vaikka sarjan tarinat ovatkin kummitusjuttuja ja osa niistä paikoitellen melko karmivia, ei Hometown Legends kuitenkaan edusta erityisen hyytävää kauhua. Yksi jaksoista on puhtaan humoristinen ja parissa on dekkarin piirteitä.
Vaikka draamassa nähdään myös gumihoja ja jonkin sortin kuolemanjumalia tai viikatemiehiä, ovat väkivaltaisesti kuolleiden haamut kuitenkin yleisimpiä sarjan yliluonnollisista olennoista. Kummittelu ja kostonhalu ovat yleensä seurausta siitä kammottavasta kohtelusta, jota aaveparka on vielä elossa ollessaan – tai kuollessaan – joutunut ihmisten käsissä kokemaan. Kenties juuri siitä johtuen sarjan kummajaiset ovat pääsääntöisesti pikemminkin surullisia kuin pelottavia hahmoja, ja heidän tekemänsä julmat teot tuntuvat oikeutetuilta.
Ymmärtääkseni tarinat eivät ole historialliselta ajalta periytyviä kertomuksia, mutta osa niistä on saanut vaikutteita vanhoista korelaisista kansantaruista. Lisäksi tarinat kuvaavat kiinnostavalla tavalla Joseon-dynastian aikaista yhteiskuntaa. Kummitusten sukupuoli- ja yhteiskuntaluokkajakauma esimerkiksi osoittaa, miten naiset ja muut yhteiskunnan vähäosaiset olivat alttiimpia joutumaan julmien henkirikosten uhreiksi.
Hometown Legendsin suurin ongelma on sen epätasaisuus. Osa tarinoista on hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja kokonaisuuksia. Osa ei kuitenkaan pysy riittävän tiiviisti kasassa, vaan juoni hajoaa käsiin viimeisten viidentoista minuutin aikana. Joissain jaksoissa ihmisten pahuutta ja aaveiden kärsimyksiä on kuvattu niin alleviivatusti, että sävy alkaa tuntua saarnaavalta.
Oma suosikkini ”Young Lord Ogu” (viides jakso) muodostaa eheämmän ja harkitumman kokonaisuuden kuin muut tarinat. Se kertoo nuoresta miehestä, jolla on eksorsistin taitoja ja kylästä, jonka vieressä olevassa vesistössä väijyy kostonhimoisia aaveita.
Myös ”Gumiho” (ensimmäinen jakso) teki minuun vaikutuksen. Se on karmiva tarina perheestä, jossa jokin on pahasti vialla. Gumiho on mukaansatempaava ja sen juoni hyvin suunniteltu, mutta lopussa ote herpaantuu.
”Loose Woman” (kahdeksas jakso) ansaitsee myös kunniamaininnan. Se on surullinen tarina vastavihitystä vaimosta, joka kaapataan Kiinaan. Vaikka nainen onnistuukin pakenemaan kaappaajilta, ei se pelasta häntä omiensa halveksunnalta. Loose Woman kertoo koskettavalla tavalla naisten asemasta Joseon-dynastian aikana, mutta sen loppu on vähän turhan fiilistelevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti