I Hear Your Voice

I Hear Your Voice (너의 목소리가 들려) on tänä vuonna ilmestynyt 18-jaksoinen draamasarja, joka käsittelee paitsi rakkautta myös vaikeuksista selviytymistä, kostoa ja draaman nimen mukaisesti toisen ihmisen kuulemista (niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin). Koska merkittävä osa sarjan keskeisistä henkilöistä työskentelee lain parissa joko syyttäjinä, puolustusasianajajina tai tuomareina, on monien tapahtumien näyttämönä oikeussali.

Naispäähenkilö Jang Hye-seong (Lee Bo-young, 이보영) on puolustusasianajaja, joka suhtautuu työhönsä ja asiakkaisiinsa täydellisen intohimottomasti. Hänen elämänsä alkaa kuitenkin muuttua toisenlaiseksi sen jälkeen, kun hän kohtaa ajatuksia lukevan nuorukaisen Park Su-han (Lee Jong-suk, 이종석). Päähenkilöiden elämät ovat kietoutuneet yhteen jo lapsuudesta lähtien: teinityttö Hye-seong oli silminnäkijänä, kun alle kymmenvuotiaan Su-han isä mukiloitiin kuoliaaksi auto-onnettomuuden jälkeen. Hye-seong oli oikeudessa todistajana, ja hänen ansiostaan murhaaja, Min Jun-guk (Jung Woong-in, 정웅인) saatiin passitettua vankilaan.

Yleensä en ole häiriintynyt millään tavalla isosta ikäerosta ns. nuna-romansseissa. Flower Boy Ramyeon Shop on yksi lempidraamoistani, ja lisäksi minuun on vedonnut esimerkiksi The Woman Who Still Wants to Marry, vaikka näissä molemmissa nainen on miestä/poikaa huomattavasti vanhempi. Jostain syystä I Hear Your Voicen lukiolaispojan ja lakinaisen vähän alle kymmenen vuoden ikäero tuntuu kuitenkin liian suurelta, ja siihen on vaikea tottua. Vaikka Jang Hye-seong käyttäytyykin usein hyvin lapsellisesti, tuntuu Park Su-ha silti hänen rinnallaan pikkupojalta.

Draaman on käsikirjoittanut Park Hye-ryun (박혜련), jonka käsialaa on myös lukiomaailmaan sijoittuva Dream High (2011). Vaikka I Hear Your Voice ja Dream High ovatkin kaksi aivan erilaista sarjaa, yhdistää niitä se, että Park on onnistunut kirjoittamaan molempiin moniulotteisia ja kiinnostavia henkilöhahmoja, jotka ovat kykeneviä muutokseen, vaikkei se aina olisikaan kovin helppoa heille. Esimerkiksi Hye-seongin ja hänen vihanaisensa Seo Do-yeonin (Lee Da-hee, 이다희) suhde muistuttaa joiltain piirteiltään Dream High:n Go Hye-min ja Yun Baek-hin välistä suhdetta.  

Pidin I Hear Your Voicesta varsin paljon, vaikka sillä onkin omat heikkoutensa. Draaman rakenne on pääsääntöisesti varsin tasainen ja toimiva, mutta rytmi hidastuu hieman loppupuolella kahden jakson pidennyksen vuoksi. Luulen – ja toivon – ettei sarjan antama kuva eteläkorealaisesta oikeusjärjestelmästä vastaa todellisuutta kovinkaan tarkasti.

Sarjalla on vahva sanoma: jos saat äänesi kuuluviin, jos edes yksi ihminen kuuntelee sinua, et ole yksin maailmassa, ja sinulla on turvaverkko, joka estää sinua ajautumasta vihaan ja pahoihin tekoihin.

The Slingshot

The Slingshot tai Story of Man (남자이야기) on vuonna 2009 ilmestynyt draamasarja, joka kertoo kostosta, ystävyydestä ja oman paikkansa löytämisestä maailmassa. Se käsittelee myös yhteistyön voimaa, jonka turvin heikot ja vähäosaiset voivat nousta sortajiaan vastaan.

Slingshotin lajityyppiä ei ole ihan helppo määrittää. Trilleri ja toiminta osunevat lähimmäksi oikeaa, vaikkei draama olekaan piinaavan jännittävä tai erityisen toiminnallinen. Se, ettei sarjassa ole juurikaan monille action-pätkille tyypillisiä mätkintä-, ammuskelu- ja takaa-ajokohtauksia, on mielestäni ainoastaan positiivista. Puhdas toimintamättö ei kykene ylläpitämään mielenkiintoani ja vireystilaani kovin pitkään, joten pidän mieluisana sitä, että draama antaa runsaasti tilaa keskeisten henkilöiden mielenmaiseman kuvaukselle.

Draaman kirjaimellinen nimi tarkoittaa miehen tarinaa, ja sarja on nimelleen uskollinen. Tosin keskiöön nousevia herroja ei ole vain yhtä, vaan kaksi, ja he ovat monissa asioissa toistensa vastakohdat. Kim Shin (Park Yong-ha, 박용하) on rehellinen ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen tyyppi, joskin päämäärätön ja laiska. Chae Do-woo (Kim Kang-woo, 김강우) puolestaan on on viileä, hillitynhallittu psykopaatti, jota hänen oma perheensäkin pelkää. Hänen itsekäs omaneduntavoittelunsa on turmiollista kaikille hänen tielleen joutuville.

Yksi Do-woon juonien vuoksi taloudelliseen ahdinkoon sortuvista on Kim Shinin veli, jonka ratkaisu epätoivoisessa tilanteessa on itsemurha. Veljen kuoleman myötä Kim Shin saa viimeinkin elämälleen tavoitteen ja päämäärän: koston. Slingshot ole kuitenkaan mikään tavanomainen kostodraama, vaan käsittelee lukuisia muitakin teemoja. Myös päähenkilö itse joutuu pohtimaan, onko kostaminen ylipäätään hedelmällistä.

Vaikka päähenkilöiden välinen kamppailu onkin eräänlaista hyvän ja pahan välistä taistelua, ei Slingshot maalaa maailmaa mustavalkoiseksi ja esitä päähenkilöitä absoluuttisen hyvänä ja pahana. Sekä Park Yong-ha että Kim Kang-woo onnistuvat erinomaisesti roolihahmojensa moniulotteisten persoonallisuuksien kuvaamisessa. 

Draamassa on mukana myös koko joukko kiinnostavia sivuhenkilöitä, esimerkiksi Do-woon sisar Chae Eun-su (Ahn Mi-na, 안미나). Eun-su on omistanut elämänsä anteeksipyynnöille, joilla hän koettaa sovittaa isänsä ja veljensä pahoja tekoja. Hän on ainoa henkilö, jota kohtaan Do-woo kykenee tuntemaan minkäänlaisia tunteita.

Slingshot on erittäin taitavasti rakennettu ja tasapainoinen kokonaisuus. Sen juoneen on panostettu, ja tarina etenee jouhevasti. Sarja on ihastuttavalla tavalla vaikeasti ennustettava halki kaikkien 20 jakson ja tarjoaa katsojalle riittävästi yllätyksiä. Olen näkevinäni draamassa tiettyä poliittista kantaaottavuutta, joka ei kuitenkaan ole alleviivaavaa.

Erityismaininnan ansaitsee sarjan loppumusiikki, joka kiinnitti huomioni jo ensimmäisen jakson lopussa. Toisen jakson päätyttyä olin täysin myyty. Na Yoon Kwonin (나윤권) Give the World to You (세상을 너에게) on valtavan kaunis kappale, ja se sai minut ajattelemaan, että että vaikka en draamalta mitään muuta saisikaan, niin pelkästään tämän laulun takia sen katsominen ei ole turhaa. Onneksi käteen jäi kuitenkin muutakin kuin Give the World to You; Slingshot on yksi parhaista näkemistäni kdraamoista. Juonen osalta se on kenties paras, mutta tunnetasolla eräät muut ovat osuneet vielä enemmän kohdalleen.

Park Yong-han elämä päättyi oman käden kautta vuonna 2010, ja Slingshot jäi hänen viimeiseksi draamakseen. Kieltämättä tieto miehen surullisesta päätöksestä vaikutti jollain tavalla katselukokemukseen.