Tilanne alkaa olla jokseenkin epätoivoinen, jos ei vielä 34-vuotiaanakaan ole päässyt naimisiin. Näin uskovat toimittaja Lee Shin-yeong (Park Jin-hee, 박진희) ja tulkki Jeong Da-jeong (Uhm Ji-won, 엄지원), kaksi työelämässä loistavasti, mutta miehenmetsästyksessä heikosti menestynyttä naista. Heidän samanikäinen ystävättärensä, ravintolakonsultti Kim Bu-gi (Wang Bit-na, 왕빛나), sentään on täysin tyytyväinen miehettömään elämäänsä.
Shin-yeong ja Da-jeong joutuvat huomaamaan, että vaikkei ikisinkun elämä olekaan aina kovin helppoa, liittyy seurusteluunkin jos jonkinlaisia murheita. Shin-yeongille ristiriitaisia tuntemuksia ja itsetutkiskelua aiheuttaa toisaalta kymmenen vuotta häntä itseään nuorempi indiemuusikko Ha Min-jae (Kim Beom, 김범) ja toisaalta välit tylysti jokunen vuosi sitten katkaissut lentokapteenieksä Yun Sang-u (Lee Pil-mo, 이필모), joka nyt olisikin valmis jatkamaan suhdetta.
The Woman Who Still Wants to Marry tai Still, Marry Me (아직도 결혼하고 싶은 여자) on vuonna 2010 ilmestynyt 16-jaksoinen eteläkorealainen romanttinen komedia, jonka fokuksessa ovat ystävyys, rakkaus ja ihmissuhteet ylipäätään. Sitä on verrattu Sinkkuelämää-sarjaan, mutta korealaiseen tapaan se on tietysti huomattavasti siveämpi. Deittailuineen, shoppailuineen ja ryyppäämisineen se muistuttaa minua kovasti eräistä chick-lit-kirjoista, joita joskus takavuosina lueskelin.
Ikä – ja aivan erityisesti naisen ikä – on merkittävä asia tässä draamassa. Vaikka ihminen itse olisikin sinut itsensä ja ikänsä tai kumppaninsa iän kanssa, ei ympäröivä maailma aina ajattele samalla tavalla. Tuntuu hätkähdyttävältä, miten hävyttömästi monet kohtelevat sarjan 34-vuotiaita naisia vain siksi, etteivät he ole naimisissa kuten heidän ikäistensä ”pitäisi” olla. Naimattomuuden sosiaalinen stigma on niin voimakas, ettei naisten palava halu päästä pikaisesti naimisiin ole suurikaan ihme, vaikka se tuntuukin välillä suorastaan absurdilta.
The Woman Who Still Wants to Marry on taidokkaasti laadittu kokonaisuus, joka on rakenteellisesti mukavasti tasapainossa. Draama on pääasiassa melko kepeä ja humoristinen, ja synkistelevät osiot jäävät vähäisiksi. Sarjan positiivisiin puoliin on luettava myös se, ettei se alleviivaa liikaa avioliiton autuutta, vaan osoittaa, että ihminen voi olla onnellinen tai onneton siviilisäädystään huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti